Paratiisin lankeemuksen tuomiot
Jumala sanoi käärmeelle, eli paholaiselle: Ja minä panen vainon sinun ja vaimon välille ja sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille; se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän."
Ja vaimolle hän sanoi: "Minä teen suuriksi sinun raskautesi vaivat, kivulla sinun pitää synnyttämän lapsia; mutta mieheesi on sinun halusi oleva, ja hän on sinua vallitseva."
Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä. Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman."
(1. Moos. 3:15-19)
Kaikki ovat synnin alaisia
Otsikko on ankara ja siksi on syytä tarkastella asia suurella tarkkuudella, ettemme jää tämän syyllisyyden tiedon varaan. On tarkasteltava asiaan liittyvät ehdot, joilla meidän syyllisyydestä voidaan vapautua.
Roomalaiskirjeen luvussa kolme on tämä kohta, jota nyt käsitellään niin, että ensin on syyllisyys ja sitten siitä selviytyminen ja sen ehdot. Katsotaan siis ensin synnit:
Miten siis on? Olemmeko me parempia? Emme suinkaan. Olemmehan juuri osoittaneet, että kaikki, niin juutalaiset kuin kreikkalaisetkin, ovat synnin alaisia.
Onhan kirjoitettu: "Ei ole ketään vanhurskasta, ei ainoatakaan, ei ole ketään ymmärtäväistä, ei ketään, joka etsii Jumalaa. Kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet. Ei ole ketään, joka tekee hyvää, ei ainoatakaan. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, he pettävät kielellään, heidän huultensa alla on kyykäärmeen myrkkyä, heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillään, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelkoa heidän silmiensä edessä." Mutta me tiedämme, että kaiken, minkä laki sanoo, se puhuu lain alaisille, että jokainen suu tukittaisiin ja koko maailma tulisi syylliseksi Jumalan edessä. Eihän yksikään ihminen tule hänen edessään vanhurskaaksi tekemällä lain vaatimia tekoja, sillä lain kautta tulee synnintunto.
Laki tuo meille esiin synnin ja syyllisyyden, jotta tietäisimme sen, mikä on oikein ja mikä on väärin. Katsotaan seuraavaksi Jeesuksen sovitustyön kautta saamaamme armon tietä, jossa uskollamme on sija ja merkitys:
Vanhurskaus uskon kautta
Mutta nyt Jumalan vanhurskaus, josta laki ja profeetat todistavat, on ilmoitettu ilman lakia. Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen (Jeesuksen Kristuksen uskosta) kaikille (kaikkiin ja kaikille), jotka uskovat.
Ei tässä ole mitään erottelua, sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat Jumalan kirkkautta vailla mutta saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa.
Hänet Jumala on asettanut armoistuimeksi (sovituksen välineeksi) uskon kautta hänen vereensä osoittaakseen vanhurskautensa, koska oli jumalallisessa kärsivällisyydessään jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit.
Tämän Jumala teki osoittaakseen vanhurskautensa nykyajassa: hän on itse vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen (Jeesuksen usko).
Missä siis on kerskaus? Se on suljettu pois. Minkä lain perusteella? Tekojenko lain? Ei, vaan uskon lain perusteella.
Päädymme siis siihen, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta ilman lain vaatimia tekoja. Vai onko Jumala vain juutalaisten Jumala? Eikö pakanoidenkin?
On pakanoidenkin, koska on vain yksi Jumala, joka vanhurskauttaa ympärileikatut uskosta ja ympärileikkaamattomat uskon kautta. Teemmekö siis lain mitättömäksi vetoamalla uskoon? Emme tietenkään! Me vahvistamme lain.
(Room. 3:10-31)